Jaakko Alamikkula: Praedor - Koston kukkulat
ISBN 978-952-5722-37-6 (nid.)
ISBN 978-952-5722-38-3 (epub)
pehmeäkantinen
koko 13,5 cm * 19,5 cm
sivuja 329
julkaisuvuosi 2017
OVH: 23,50 €

KANSIKUVA (tekijä Petri Hiltunen)


LOPPUUNMYYTY FYYSISENÄ KIRJANA

Sähkökirja Holvista
Sähkökirja Elisa Kirjasta
Sähkökirja Ellibsistä
Sähkökirja Aavetaajuudelta


Taivaan suuren suden sytyttämät sodan liekit eivät vain tahdo sammua Jaconiassa. Sukupolvia kestänyt jännite Holrusin ja Tutusin rajalla räjähtää veriseksi yhteenotoksi, jossa ainoat voittajat ovat raadoilla elävät korpit ja hätää kärsiviä ryöväävät palkkasoturit.

Sota ajaa myös kaksi kostajaa etsimään hyvitystä. Nuori aseneito tarttuu miekkaan maksattaakseen väärintekijöillä perheensä kohtalon. Koston hinta on kuitenkin kova, ja maksajiksi joutuvat muutkin kuin syylliset. Samaan aikaan entisestä parantajasta kouliutuu jousimies ajamaan asiaa, jonka oikeudesta hän ei pian ole enää itsekään varma. Muiden sotiessa suuret herrat juonittelevat ja siirtelevät armeijoita kuin pelinappuloita laudalla. Johtaako tuo peli muuhun kuin uusiin veritekoihin?

Jaakko Alamikkulan romaani sijoittuu Jaconiaan, sarjakuvataiteilija Petri Hiltusen luomaan fantasiamaailmaan ja luo uuden merkkitapauksen suomalaiseen miekkaan ja magiaan.


Alamikkulalta on aiemmin julkaistu praedor-novelli Sankarit antologiassa Praedor - Kirotun maan kulkijat (Osuuskumma 2014). Hän pitää myös roolipeliaiheista Monttu-blogia. Koston kukkulat alkaa vuodesta 520 Valiarin aikaa - vuoden Taivaan suuri susi -albumin tapahtumien jälkeen - ja on osa virallista Praedor-kaanonia.

Tarina jatkuu teoksessa Kuninkaan kotka.

JACONIAN KARTTA




KIRJAN ARVOSTELUJA:


Arvostelu Tarua ja totta -blogissa

Olin yllättynyt kirjan voimallisesta historiallisesta aitoudesta. Omassa lajissaan kirja on erinomainen, kerronta ja näkökulmanvaihtelut osuvia, ja lopun kostonhimojen täyttymys riipaisevaa. - Harri Erkki, Portti 1/2017

Juha Salmen arvostelu Risingshadow'lla

Kokonaisuudessaan tarjolla on viihdyttävää toimintafantasiaa, joka kestää kansainvälisenkin vertailun. Kaiken kukkuraksi kirja vain paranee loppua kohden. Erityisesti tarinan päätös on niin viileän tyly, ettei sitä voi kuin ihastella. - Aleksi Kuutio, Tähtivaeltaja 2/2017