Jaakko Alamikkula:
Praedor - Koston kukkulat
ISBN
978-952-5722-37-6 (nid.)
ISBN 978-952-5722-38-3 (epub)
pehmeäkantinen
koko 13,5 cm * 19,5 cm
sivuja 329
julkaisuvuosi 2017
OVH: 23,50 €
KANSIKUVA (tekijä
Petri Hiltunen)
LOPPUUNMYYTY FYYSISENÄ KIRJANA
Sähkökirja
Holvista
Sähkökirja
Elisa Kirjasta
Sähkökirja
Ellibsistä
Sähkökirja
Aavetaajuudelta
Taivaan suuren suden sytyttämät sodan liekit eivät vain tahdo
sammua Jaconiassa. Sukupolvia kestänyt jännite Holrusin ja Tutusin
rajalla räjähtää veriseksi yhteenotoksi, jossa ainoat voittajat
ovat raadoilla elävät korpit ja hätää kärsiviä ryöväävät
palkkasoturit.
Sota ajaa myös kaksi kostajaa etsimään hyvitystä. Nuori aseneito
tarttuu miekkaan maksattaakseen väärintekijöillä perheensä
kohtalon. Koston hinta on kuitenkin kova, ja maksajiksi joutuvat
muutkin kuin syylliset. Samaan aikaan entisestä parantajasta
kouliutuu jousimies ajamaan asiaa, jonka oikeudesta hän ei pian
ole enää itsekään varma. Muiden sotiessa suuret herrat
juonittelevat ja siirtelevät armeijoita kuin pelinappuloita
laudalla. Johtaako tuo peli muuhun kuin uusiin veritekoihin?
Jaakko Alamikkulan romaani sijoittuu Jaconiaan,
sarjakuvataiteilija Petri Hiltusen luomaan fantasiamaailmaan ja
luo uuden merkkitapauksen suomalaiseen miekkaan ja magiaan.
Alamikkulalta on aiemmin julkaistu praedor-novelli
Sankarit
antologiassa
Praedor
- Kirotun maan kulkijat (Osuuskumma 2014). Hän pitää
myös roolipeliaiheista
Monttu-blogia.
Koston kukkulat alkaa vuodesta 520 Valiarin aikaa - vuoden
Taivaan
suuri susi -albumin tapahtumien jälkeen - ja on osa
virallista Praedor-kaanonia.
Tarina jatkuu teoksessa Kuninkaan
kotka.
JACONIAN KARTTA
KIRJAN ARVOSTELUJA:
Arvostelu
Tarua ja totta -blogissa
Olin yllättynyt kirjan voimallisesta historiallisesta
aitoudesta. Omassa lajissaan kirja on erinomainen, kerronta ja
näkökulmanvaihtelut osuvia, ja lopun kostonhimojen täyttymys
riipaisevaa. - Harri Erkki, Portti 1/2017
Juha
Salmen arvostelu Risingshadow'lla
Kokonaisuudessaan tarjolla on viihdyttävää
toimintafantasiaa, joka kestää kansainvälisenkin vertailun.
Kaiken kukkuraksi kirja vain paranee loppua kohden. Erityisesti
tarinan päätös on niin viileän tyly, ettei sitä voi kuin
ihastella. - Aleksi Kuutio, Tähtivaeltaja 2/2017
