Raadin perustelut Olen
legendan Tähtivaeltaja-palkinnon voitolle:
Helsingin Science Fiction Seuran TÄHTIVAELTAJA-PALKINTO parhaasta
vuonna 2007 suomeksi ilmestyneestä science fiction -kirjasta annetaan
VASKIKIRJOJEN julkaisemalle RICHARD MATHESONIN romaanille
OLEN LEGENDA. Teoksen on
suomentanut Vuokko Aitosalo.
Richard Mathesonin vuosikymmeniä jatkuneen uran merkkiteos
Olen legenda
(alkuteos
I Am Legend
julkaistu 1954) on vaikuttava kuvaus yksinäisyydestä, erakoitumisesta
ja niiden rapauttavista psyykkisistä vaikutuksista.
Romaani on kerronnaltaan taloudellinen. Sen 163 sivuun mahtuu
ihmisyyden pohjimmaisen dilemman käsittelyä, syvällistä sukellusta
piinattuun mielenmaisemaan sekä selviytymistaistelun mielekkyyden
epäilyä epäinhimillisissä olosuhteissa.
Olen legenda antaa nykyisistä
kirjoitustrendeistä poikkeavan, erittäin tarpeellisen muistutuksen,
että lauseen tiiviys ja tarinan kompaktius peittoavat satojen sivujen
mammuttiromaanit.
Kiistaton klassikko ei ole menettänyt teräänsä vuosikymmenien saatossa,
vaan hätkähdyttää edelleen ajattomuudellaan. Toisaalta se peilaa
kirjoittamisajankohtansa maailmanpoliittista ilmapiiriä, toisaalta
yhteisön ja yksilön rajapintaa.
Romaanin tapahtumaympäristö on tavattoman tyly: vampirismia aiheuttava
tarttuva tauti on saastuttanut ja tappanut liki koko ihmiskunnan ja
nostanut ruumiit haudoistaan verta janoaviksi hirviöiksi. Päähenkilö
Neville oppii tuntemaan ainoan eloonjääneen raastavan osan, samalla kun
hän metsästää vampyyreja ja yrittää selvittää sairauden alkuperää ja
mahdollista parannuskeinoa.
Tämä tieteellinen ote erottaa
Olen
legendan aiemmista
vampyyritarinoista ja tuo teeman moderniin maailmaan äärimmäisen
tehokkaasti. Kirja loikin
ilmestyessään kokonaan uuden kirjallisuuden ja elokuvan lajityypin.
Tarina on filmatisoitu jo kolmesti, ja erilaisia variaatioita on
lukemattomia.
Mathesonin ansiokas ote ei katkea matkan aikana kertaakaan, eikä teos
tarjoa katharsista; kompromissit puuttuvat ja synkkyys pikemminkin
syvenee kuin lievittyy, mitä pidemmälle päästään. Raskasta aihetta
tasapainottaa kuitenkin tavattoman sujuva kerronta, joka tekee
lukukokemuksesta intensiivisen ja mukaansatempaavan.
Nevillen tiheästi vuorottelevat itsesäälin ja alkoholismin puuskat sekä
maanisen toimeliaat kaudet luovat vaikuttavan kuvan henkilöstä, joka
pyristelee päivä päivältä eteenpäin painajaismaisessa tilanteessa,
vaikka toivo paremmasta on menetetty jo kuukausia sitten.
Loppuratkaisun nerokkuus keikauttaa asetelman nurin niskoin ja antaa
hienolle tarinalle osuvan, kolkon loppunousun. Harvoin on
tieteiskirjallisuudessa nähty näin perinpohjaista ahdistuksen ja
turhautumisen kuvausta.
Tähtivaeltaja-palkinnon asiantuntijaraatiin kuuluivat kriitikko Hannu
Blommila, päätoimittaja Toni Jerrman, kriitikko Elli Leppä ja
toimittaja Vesa Sisättö